Työelämään tutustumassa 2/4: Tiistai 25.4.2023

Edellisessä postauksessa Iita kertoi TET-harjoittelunsa ensimmäisestä päivästä, joka sisälsi mm. tavaroiden järjestelyä ja ostoksia. Toisena päivänä päästiinkin tositoimiin.

Luovaa työtä, Justin-hahmoja ja excel-sulkeiset

Ensimmäisen päivän tavoin toinenkin tet-päiväni valkeni pilvisenä ja sateisena. Ensimmäisenä tehtävänäni kirjoitin maanantain tapahtumia tähän blogiin. Siinä vierähtikin melkoinen tovi, itse asiassa melkein kaksi tuntia, joka on reippaasti enemmän kuin odotin.  Saatuani viimeinkin kaikki maanantain tapahtumat kirjoitettua ylös, ja tarkistettuani tekstin, aloitin oman Justin-hahmoni ideoinnin. Ensin luin läpi Justinin jo olemassa olevat hahmot. Olin suorastaan yllättynyt, miten nopeasti ja vaivattomasti sain hahmon luotua. Keksin hahmolle taustatarinan, kuvailin ulkonäköä ja kehitin luonteen. Vaikka itse sanonkin, hahmosta tuli todella hauska, ainakin omasta mielestäni.

Käytettyäni viimeisetkin mielikuvitukseni rippeet Justin-hahmooni, huomasin yllättäen kellon olevan jo 11.30, joka tarkoitti sitä, että oli aika lähteä syömään. Tänään emme lähteneet mihinkään syömään, vaan ruokailimme Justinin toimiston alakerrassa sijaitsevassa ruokalassa.

Ruuan jälkeen poikkesin Justinin keittiöhuoneessa keittämässä hieman lisää kahvia, jonka jälkeen Aki neuvoi minua kopioimaan tietoja Excelistä johonkin paikkaan, josta en ole ikinä kuullutkaan, ja jonka nimeä en muista. Olin suoraan sanottuna alussa todella pihalla kyseisestä tehtävästä, mutta Aki ystävällisesti selitti, lähes tulkoon kädestä pitäen, mitä minun kuului tehdä, ja miksi se tehdään. Ymmärsin selityksestä sen verran, että kykenin jotenkin suoriutumaan tästä tehtävästä, mutta ihan niin hyvin en sitä ymmärtänyt, että voisin sitä nyt tässä selittää. Excel-tehtävän parissa vierähti arviolta noin 30 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin muutaman keksimäni jutun Justin-hahmoni Word-tiedostoon.

Havahduin työntouhusta, kun, toimistolla sinä päivänä paikalla olleet Akit lähtivät kotiin. Olin ollut niin uppoutuneena Justin-hahmoni ideoihin, etten ollut huomannut, miten nopeasti aika olikaan kulunut. Niinpä minun oli annettava Justin-hahmoni siltä erää olla ja ruvettava siivoamaan toimiston varastohuoneessa olleita pahvikasoja.

Ensin minun piti käydä kysymässä aulan vastaanottovirkailijalta, oliko rakennuksessa paikkaa, johon pahvit voisi viedä. Olin todella otettu, kun virkailija lähti ihan näyttämään, missä pahvipuristin sijaitsi. Onnekseni hissillä pääsi todella lähelle pahvipuristinta. Kun ensimmäisen kerran lähdin pahvipuristimen luota, minua hieman jännitti, pääsisinkö avaimellani pois siitä hallista, jossa puristin sijaitsi.

Jouduin ramppaamaan pahvien kanssa ylös ja alas neljä kertaa, ennen kuin kaikki pahvit oli viety. Saatuani viimeinkin kaikki pahvit vietyä, katselin tyytyväisenä, nyt suhteellisen siistiä, varastohuonetta. Ihailtuani työni tulosta menin keittiöhuoneeseen pitämään ansaitun Coca Cola -tauon. Saatuani tölkin tyhjäksi palasin työpisteelleni ja aloin miettiä Justinin kesälahjaa. Justin siis ilmeisesti antaa työntekijöilleen kesäksi pienen lahja, mikä on minusta aika suloista.

Kesälahjan keksiminen olikin helpommin sanottu kuin tehty, mutta selattuani Mintun minulle säästämiä lehtiä, löysin sieltä kuvan todella söpöstä pyyhkeestä. Aloin pohtia, että kesälahjahan voisi olla pieni kesäpakkaus. Pakkaukseen voisi sisältyä, ohut puuvillasta valmistettu, rantapyyhe, väriksi ajattelin vihreää. Sitten aivoni alkoivatkin raksuttaa oikein huolella ja aloin kuvittelemaan, miten kauniisti pyyhkeen voisi laittaa ruskeaan yksinkertaiseen paperipussiin, mukaan voisi laittaa Justin-kesäkortin, ja kortin voisi laittaa vanhan näköiseen, myös ruskeaan, kirjekuoreen. Minun täytyy vielä keksiä, mitä muuta pakkaukseen voisi laittaa. Vaikka ihan täysin selkeää kuvaa minulla ei lahjan sisällöstä vielä ole, minulla on todella selkeä kuva, miltä se voisi näyttää.

Kesälahjan miettimisessä menikin paljon kauemmin kuin olin alun perin suunnitellut, mutta minun ei pitäisi olla yhtään yllättynyt, koska minulle käy todella usein niin, että ajattelen hoitavani jonkin asian nopeasti pois alta ja herään kahden tunnin kuluttua tajuten, etten ole vieläkään valmis. Jos tarkoituksena olisi ns. tappaa aikaa, tämä ominaisuus olisi todella hyödyllinen, mutta ikävä kyllä elämässä, ainakin minun kohdallani, aika tuntuu olevan koko ajan ns. kortilla.

Pohdiskellessani kesälahjaa selailin samalla sisustuslehtiä ja lähdin aina välillä katsomaan, sopisiko jokin tietty sisustuselementti johonkin tiettyyn paikkaan toimistossa. Tulin siihen lopputulokseen, että toimisto on ihan kivasti sisustettu, mutta huonekasveja voisi olla enemmän, etenkin kokoushuoneet ovat mielestäni melko ankeita.

Olin ollut koko päivän todella hyvällä tuulella, osittain ehkä siksi, että meidän oli tarkoitus hakea rippimekkoni kotiin töiden jälkeen. Mekkoni oli ollut ompelijalla muokattavana minulle sopivaksi. Nyt olen siis viimeinkin saanut mekkoni kotiin ja voin muitta mutkitta sitä, aina halutessani, hypistellä ja ihailla.

Kahdeksasluokkalainen Iita tutustui työelämään Justinilla 24.-27.4.2023 ja kirjoitti kokemuksistaan blogisarjan.  Blogisarjan ykkösosan löydät täältä.
Toivottavasti nautitte Iitan matkasta yhtä paljon kuin me. 

Julkaistu 27.06.2023